Blues 1800-luvun lopusta tähän päivään
Rockin juuret
Blues syntyi 1800-luvun loppupuolella Mississippi-joen suiston alueella (samoihin aikoihin kuin valkoisten moderni country-musiikki). Se kehittyi tummaihoisten puuvillaplantaaseilla työskennelleiden orjien työlauluista ja peltohuudoista.
Musiikkiteollisuus kiinnostui bluesista. Ensimmäiset bluesnuottijulkaisut tehtiin 1910-luvulla ja ensimmäiset bluesnauhoitukset äänitettiin 1920-luvulla - Chatman: "Slow lonesome blues" (1900-luvun alku, piano; löytyy Salon kirjastosta).
Blues jakautui country-bluesiin, joka syntyi maaseudulla (slide-kitara ja huuliharppu). Country-bluesista kehittyi city-blues (pieni kokoonpano tai pianisti ja laulaja esim. Bessie Smith). City-bluesissa rytmin osuutta korostettiin voimakkaasti ja sanat laulettiin "blous-shouting"-tyylillä. Raa'an ja intensiivisen laulutavan "kirkua" teksti ilmoille ottivat käyttöön Joe Turner ja Ray Brown. Tätä laulutyyliä jäljittelivät monet rock'n' roll -laulajat.
1940-luvulla blues sähköistyi Chicagossa. Bluesiin tuli mukaan sähkökitara ja musiikkiteollisuus antoi sille nimen "Rhythm and Blues" -> R&B
R&B kehittyi bluesista ja gospelista, jotka molemmat ovat alkujaan afroamerikkalaista musiikkiperinnettä. Musisointitapa perustuu riffeihin ja toistettuihin fraaseihin. Orkesterissa oli täysi rytmiryhmä ja muutama puhallinsoitin. Teksteissä kapinoitiin yhteiskuntaa ja USA:ssa vallitsevia oloja vastaan.
Ensimmäinen populaarimusiikki oli siis täynnä protesteja ja provokaatiota = vastustamista auktoriteetteja ja epäkohtia vastaan.
1960-luvulla valkoiset alkoivat myös esittää bluesia. Sitä yhdistettiin myös esim. rockmusiikkiin (mm. Jimi Hendrix)
Bessie Smith: St. Louis Blues - hänen ainoa elokuvansa vuodelta 1929
Dock Boggs: Country Blues
Mississippi Fred Mcdowell: Good morning little schoolgirl
Mississippi Fred Mcdowell soittaa blues buffeja
Jimi Hendrix soittaa bluesia
Muddy Waters: Mannish Boy
B.B. King: Thrill is Gone